Mikään ei ole niin kivaa kuin Facebook-mainonnan valvonta. Tai no, on, mutta kivoimmasta päästä. Millaisia kävijöitä tavoitellaan? Jos määrittelen näkyvyyden tykkäysten ja harrastusten mukaan, onko rajaus liian tiukka? Jos sivustolle halutaan ”kaikki suomalaiset”, niin mitäs sitten rajataan?

Kampanjan valvonta on sitten se kiva osuus. Yay! Kävijöitä! Ja kun kävijämäärä nousee, *laske* kävijähintaasi. Miksi maksaa enemmän, kun näkyvyyttä ja kävijöitä riittää kuitenkin, ja uhkana on taas päiväbudjetin loppuminen ennen aikojaan.

Ja entäs sitten, jos kävijämäärä yhtäkkiä tippuu olemattomaksi? Ilmoituksellamme on liian pihi hinta ja joku ajoi ohi? Budjetti loppui? Kohdennus meni pieleen? Muutoksia ja sassiin siis!

Parissa viikossa tähän addiktoituu. Antakkee tilastoja! Paha vaan, että kyseessä eivät ole omat rahat, ja kun kampanja loppuu niin kampanja loppuu.

Hyvä syy oman pienen nettikaupan perustamiseen: Että sitä voi mainostaa Facebookissa. Heh.

Matti Vanhanen: Portugali-paketin sisällön arviointia

Matti Vanhanen: Portugali-paketin sisällön arviointia (versio 2)

Nehän ovat kuin kaksi marjaa... eikun... Oops.

Kysymys kuuluukin: Tapauksessa, jossa painetussa lehdessä on mokattu, korjaus myös painetaan lehteen. Mutta entäs, kun kyse on online-lehden houstaamasta blogista? Pitäisikö virhe korjata suoraan tekstiin, vai jättää se näkyviin jotta lukija tietää että virhe on tehty?

Minulla oli ilo kuunnella Christina Forsgårdin luento Facebookin perusteista. Kiitän ja kumarran, ja jaan tässä yksinkertaistetusti perusjuttuja.

Yksityisyys ja julkisuus

Hesari kertoo, että tulevaisuudessa Pääkaupunkiseudun matkaliput hinnoitellaan vyöhykkeittäin. Periaatteessa tämä on hyvä idea, käytännössä ei niinkään.

Päätös on hyvä idea siksi, että nyt lyhyttä matkaa tekevät subventoivat pitkämatkalaisia. Päätös on taas huono idea, koska... nyt lyhyttä matkaa tekevät subventoivat pitkämatkalaisia. Onko se nyt niin huono idea?

Jos Helsingissä voisi itse muuttaa asumaan sinne minne lystää, lähelle tai kauas keskustasta, uusi hinnoittelu tukisi luontoa säästävää lähellä asumista. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yleisesti asutaan siellä, mihin on varaa. Kalliimmilla maksuilla ei lopulta voitaisi ohjata kuluttajia "parempaan" käyttäytymiseen, ja onhan joukkoliikenteen käyttö jo luontoystävällisempää kuin oma kulkuneuvo. Miksei siis joukkoliikenteen käytöstä voitaisi palkita enemmän juuri kauempana asuvia, joiden mahdollinen yksityisautoilu toisi paljon suurempia haittoja kuin lähellä asuvien?

Lisää rahaa menisi niiltä, jotka asuvat kauempana, halvemmilla asuinalueilla. Eli ne, jotka ovat köyhempiä, maksavat enemmän, ja ne, jotka ovat rikkaampia, maksavat vähemmän. Itse asiassa keskustan lähellä asuvat ihmiset saavat jo nyt ilmaista lisähyötyä sijainnistaan: enemmän vaihtoehtoja ja lyhyemmät vuorovälit.

Toisena argumenttina väitän, että vyöhykehinnoittelu nostaa kerättyjä maksuja yleensä. Jos lyhyiden matkojen hinta ei laske, se tarkoittaa että HSL vain alkaa kerätä samasta palvelusta korkeampia hintoja.

Britanniassa kerrotaan eläkeläisten käyttävän vanhoja kirjoja asuntojensa lämmittämiseen.

Tämä uutinen ottaa sielusta monella tapaa. Ensinnäkin, Britanniassa kuolee tänäkin vuonna useita vanhuksia kylmyyteen, vaikka lämmitetyn asuinsijan luulisi olevan perusoikeus. Toisekseen, augh! Ei kirjoja saa polttaa!

Firman porukkaa kävi eilen kuuntelemassa Wanhassa Satamassa Markkinointiviestinnän viikon antia. Siinä missä eräät esitykset olivat hyviä (esimerkiksi Googlen Petri Kokon salin täyteen vetänyt esitys), jotkut taas olivat sieltä toisesta päästä. Miten olisi puhuja, joka esiteltiin "neljän lapsen isänä, josta näkee että on silti ollut aikaa pitää itsensä kunnossa"? Joka pokkana selitää, että asikassuhteen ydin on poistaa termistä se "asiakas" ja hoidella "suhdetta" kuin mitä tahansa ihmissudetta? Joka käyttää esityksestään 10 minuuttia haukkuakseen työpaikkansa työterveydenhuoltoa?

Esityssaliin sumppuun jääneet kuuntelijat pelastivat mielenterveytensä ja pokkansa surffaamalla kännyköillään netissä. Ja tämän jutun pointti? Puhuja edusti Trainer's Housea. Joskus sitä näemmä jää akanoita käteen Sarasvuollakin.

Mikä ihmeen SuomiTV?

Näyttäisi olevan perhe- ja mummokanava. Fiksu profilointi, mies- ja naiskanavat kun porskuttavat jo.

Toimivan yritysblogin perustaminen on haastavaa, mutta vielä haastavampaa on yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi tarkoitetun blogin perustaminen. Huvikseni vertailen alla, ottamatta kantaa blogien varsinaiseen tarkoitukseen, miten samanlaisilla ja erilaisilla tavoilla yhteiskunnallliseksi vaikuttajiksi tarkoitetut blogit on toteutettu.

Mitä vertailaan:
Ilmastopuntari, avattu 5.10.2009
Ydinreaktioita, avattu 5.10.2009

Kenen alla sivut ovat:
Ilmastopuntari on Tekniikka & Talous -lehden alla.

Ydinreaktioita-blogia varten on hankittu oma domain. Erittäin hieno nimi blogille, kummalista että nimi keksittiin ja otettiin käyttöön vasta nyt. Ehkä nimi on täytynyt erikseen hankkia joltain onnekkaalta pöytälaatikkofirmalta?

Mitä asiaa ajetaan:
Ilmastopuntarin takana on yleishyödyllinen ilmastokampanja Ilmastotalkoot, käytännössä nollabudjetilla ja hyvällä tahdolla pyörivä organisaatio, jonka tarkoituksena on organisoida pro bono -työtä ilmaston hyväksi. Mitään tiettyä ratkaisuvaihtoehtoa ilmastonmuutoksen ongelmiin ei tarjota. Blogi ajaa toki myös blogia isännöivän Talentumin Tekniikka & Talous -lehden asiaa houkuttelemalla lisää lukijoita ja selkeyttämällä lehden linjaa ilmastoasioissa.

Ydinreaktioita-blogin takana on Energiateollisuus ry, tarkoituksenaan ”aktivoida keskustelua, tuoda uusia näkökulmia ja käydä aitoa keskustelua ydinvoimasta”, eli siis hoitaa yhteiskuntasuhteita osallistumalla keskusteluun. Eli siis lobata ydinvoimaa. Tässä asiassa ei kuitenkaan yritetä huijata lukijaa, vaan asia on avoimesti esillä.

Ketkä kirjoittavat:
Ilmastopuntarissa kaikki kirjoittajat on vierailevia. Tällä hetkellä blogissa ovat vieraileet muu muassa ympäristö- ja yhteiskuntavastuujohtaja Kirsi Sormunen Nokiasta, toimitusjohtaja Juha Rantanen Outokummusta, Moventas, Finnair, Ympäristöministeriö, Teknillinen korkeakoulu… Kova on tarjonta.

Ydinreaktioissa taas Anna-Maria Länsimies, Energiateollisuus ry:n oma asiantuntija, on yleisin kirjoittaja. Lisäksi edustettuina tähän mennessä ovat Fennovoima ja TVO. Työ- ja elinkeinoministeriöstä on saatu Jorma Aurela, joka on… Yli-insinööri. Okei.

Ilmestymistiheys:
Ilmastopuntarin julkaisutiheys on kolme kertaa viikossa. Tällä vauhdilla luulisi ”kovien nimien” jo Suomesta loppuvan kesken, mutta Ilmastopuntari onkin kampanja-blogi ja se jatkuu vain joulukuuhun, Kööpenhaminan ilmastokokoukseen asti.

Ydinreaktioiden kunnianhimoisena tavoitteena on ilmestyä joka-, tai joka toinen päivä. Tässä vakkarikirjoittaja varmasti auttaa suuresti. Toivottavasti Anna-Maria Länsimies saa kirjoitella työaikanaan, sen verran kovaa hommaa blogi-kirjoitusten duunaaminen on. Ellei sitten satu rakastamaan aihetta ja kirjoittamaan ihan sielunsa palosta.

Tarjonta sosiaalisen median materiaaliksi:
Ilmastopuntarissa on napit Google ja Widesets-palveluihin, mutta ei esimerkiksi Delicious-palveluun tai Facebookiin. Palvelun voi tilata RSS-syötteenä tai Twitteriin. Ylimääräisiä tingelitangeleita ei ole, mutta tiiserinä esitellään seuraavia kirjoittajia. Linkkejä muualle nettiin on tarjolla vähänlaisesti.

Ydinreaktioita tarjoaa mahdollisuuden tilata kirjoitukset suoraan sähköpostiin tai Twitterillä. Sosiaalisen median tagi-palevelut ovat lähes kaikki tarjolla. Sivulla on hauskoja lisähippeleitä kuten muuttuva ydinkysymys-gallup sekä hyvä tietää-tietoisku. Lisäksi linkkejä on runsaasti sekä ydinvoimaa puoltaviin että vastustaviin toimijoihin.

Ulkonäkö:
Ilmastopuntari on karu ja mainoksilla kuorrutettu, mutta myös vakavasti otettavaan aiheeseen tarpeeksi arvokas. Yleisfiilis on neutraali ja uskottava, mutta myös tylsä. Tämä blogi ei hupisurffaajaa paljoa houkuttele, mutta nähtävästi luottaa enemmän kirjoituksiin ja kirjoittajiin näkyvyyden hankkimisessa.

Ydinreaktioita on vihreä, auringonkeltainen ja kaikenpuolin kutsuva hauskoine taustagrafiikoineen ja pyöreine muotoineen. Blogi on niin kutsuva karamelli että se haiskahtaa jo viherpesulta.

Sisältö:
Tämä onkin suomalaisessa blogaamisessa vielä ongelma: Miten saada mukaan myös sellaisia lukijoita, jotka eivät ole asiasta valmiiksi aktiivisesti kiinnostuneita? Ollakko viihteellinen vai puhtaasti asialinjalla? Ydinreaktioilla on se vahvuus, että heillä on lupa olla vahvasti jotain mieltä. Ilmastopuntarin kirjoittajien taas täytyy taiteilla edustamansa instituution politiikan puitteissa, eivätkä yhtiöt saa esittää liian voimakkaita poliittisia mielipiteitä.

No kumpi blogi on sitten parempi? Ainakin Googlefightissa Ilmastopuntari näyttäisi pesevän Ydinreaktioita-blogin yksi-Nolla. Olisi mielenkiintoista analysoida jälkikäteen, paljonko blogit onnistuivat saamaan aikaan keskustelua sekä kääntämään ja vahvistamaan mielipiteitä valitsemissaan aiheissa.


Tämän blogin kirjoittajan työnantaja on mukana toteuttamassa Ilmastopuntaria.

Hesari on lähtenyt hyvälle asialle ja lupaa seurata talven verran viiden laihduttajan ryhmää. Kunnoitan hommaan ryhtyneen poppoon siviilirohkeutta ja samalla esitän toiveen, että Hesari palaisi asiaan myös kahden vuoden kuluttua. Tämä siksi että todennäköisyys sille että laihdutettu paino todella pysyisi poissa on lähes olemattoman pieni. Mutta onnea yritykseen! Toivottavasti juttusarja saa yleisön ymmärtämään että lihavuus ei johdu vain väärästä informaatiosta ja puuttuvasta mielen lujuudesta.

Artikkelin lisäjutut ovatkin sitten sitä tavallista puuppaa pienistä päätöksistä, piilosokerista ja elintapojen pysyvästä muutoksesta.

Jos NYT-liite haluaa koskaan tehdä aiheesta jutun nimeltä "On se helvetti vaikeaa" niin voin lupautua haastateltavaksi.

Väestöliitosta on ainakin minulla ollut aikaisemmin hyvin kankea kuva. Liitto auttaa saattaamaan Suomeen uusia sotilaita jos olet hetero, naimisissa, normaali-ikäinen ja normaalipainoinen ja muutenkin normityyppi. Mutta nähtävästi asennetta täytyy muuttaa jos mukuloita mielii lisää maailmaan. Heli Vaaranen Väestöliitosta kirjoitti minulle:

Nyt eletään sinkkujen vuosisataa ja järjestys - "ensin mies, sitten vauva " ei toimi kaikille. Väestöliitto tukee kaikkia äideiksi haluavia. Ei ole olemassa normijärjestystä, vaan jokaisen naisen oma tahto ja valinta. Rakkaus seuraa omaa tahtiaan, joskus vauvanhankinta omaansa. Elämä kannattaa amerikkalaistutkimuksen (mm. Sylvia Ann Hewlett) mukaan ottaa hyvin proaktiivisesti, jotta elämältä saisi haluamansa.

Sähköpostikeskusteluni julkisuus ennen juristikirjettä:

Emma London

Sähköpostikeskusteluni julkisuus juristikirjeen jälkeen:

Qaiku
Ihmiskunta.org
Mari Koo
Ihan kiva elämä
Helsingin Sanomat
flickr
Digitalikko
Domino
Fifi
s1t.net
Vaiheinen
Ihmiskunta.org II
Emmekö me ymmärrä
Äijäruokaa
Paperihesari 11.9.2009
Valtiotorni
Turre Legal

Lisäksi tämä Google Fight on ollut aika suosittu...

Jos tulee muita vastaan niin heittäkää kommenttia. Odottelen maanantaihin että josko kuuluu jotain, sen jälkeen kirjoittelen lisää.

Alla Markku Varhelalle lähettämäni kirje vastauksena hänen kirjeeseensä minulle, koskien tätä blogimerkintää:

Hyvä Markku Varhela,

Viitaten 9.syyskuuta päivättyyn viestiinne.

Blogissani julkaistu Emma Koivulan viesti oli vastaus minun viestiini hänelle. Se oli Anna-lehden päätoimittajan työssään viestinnän ammattilaiselle (teidän sanojanne lainatakseni) kirjoittama vastine, joka ei käsitellyt hänen tai kenenkään muun henkilön yksityisyyden piiriin luettavia asioita. Siten Emma Koivulan viesti ei ole yksityistä viestintää eikä sen julkaiseminen riko millään tavalla viestinnän luottamuksellisuutta. Emma Koivulan viesti sinänsä on päätoimittajan yleisluonteinen vastaus lukijalle, joka lyhyydessään ja geneerisyydessään tuskin ylittäisi teoskynnystä ja jää siten vaille tekijänoikeussuojaa. Emma Koivulalle ei ole myöskään voinut aiheutua asiasta vahinkoa. Päinvastoin hän on itse julkisuudessa todennut, että Anna-lehden saama myös negatiivinen huomio on ollut lehdelle vain ilmaista mainosta.

Mikäli Emma Koivula lähestyisi minua tässä asiassa yksityishenkilönä, voisin hänen pyyntöään harkita. Sen sijaan oudoksun Koivulan ja Yhtyneiden Kuvalehtien tapaa kommunikoida juristin välityksellä näinkin yksinkertaisessa asiassa.

Ystävällisin terveisin,

Emma London

Sain asianajotoimisto Juridialta Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n ja Anna-lehden päätoimittaja Emma Koivulan puolesta lähetetyn kirjeen, jossa minua mitä kohteliaimmin pyydetään poistamaan julkaisemani sähköpostikirjeenvaihto Emma Koivulan kanssa. (Mikä oli lehden päätoimittajalle lähetettyä normaalia lukijapalautetta koskien, tietysti, Audi-miestä) Nyt minulla on pari päivää aikaa neuvotella oman juristini kanssa että mitä päädyn tekemään asian suhteen.

Voi hyvä elämä...

EDIT: Alla saamani kirjeen teksti. Pyydän huomioimaan, että vaikka tämä blogi on yksityinen, kirje lähetettiin minun työsähköpostiini. Asianajaja Markku Varhela lähetti asianajajan ominaisuudessa kirjeen minulle viestintäalan ammattilaisena. Kirjeenvaihto on ammatillista, ei sisällä yksityistä tiedonvälitystä eikä kuulu yksityisyyden suojan piiriin.

( kirje asianajotoimisto Juridialta 9.9.2009 )

Reagointia seuraa myöhemmin, mutta sanottakoon nyt tässä että jos Emma Koivula olisi lähettänyt minulle sähköpostia ja kohteliaasti pyytänyt viestin poistamista, olisin sen poistanut ilman muuta. Mutta kun ensimmäinen yhteydenotto tulee juristilta niin ensimmäinen reaktio on soittaa omalle vastaavalle.

P.S. MTV3: Anna-lehdessä ollaan kohusta yllättyneitä - mutta positiivisella tavalla. Lehden päätoimittaja Emma Koivula lähes hykertelee artikkelin herättämästä voimakkaasta keskustelusta.

Nähtävästi ihan kaikki ei nyt sitten hykerryttänytkään, kun pitää juristikirjeitä lähetellä.

Sain kutsun seminaariin nimeltä Kriisin vaikutus journalismiin.

Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta. Paitsi että sitten luin seminaarin alaotsikon ja esittelyn:

Kriisin vaikutus journalismiin – voidaanko journalismin
yhteiskunnallinen tehtävä pelastaa?

Journalismin kriisiä on käsitelty monilla foorumeilla. Huoli
journalismista on laajasti jaettu, vaikka kriisin luonteesta on
erilaisia käsityksiä. Joillekin kyse on median kaupallistumisesta ja
viihteellistymisestä, mikä syö perinteistä laatujournalismia. Toisille
uhkana ovat Internet ja verkkomaailma, jotka vieraannuttavat nuoria
vakavasta journalismista.

Yhteistä keskustelulle on huoli journalismin tulevaisuudesta. Onko se
marginalisoitumassa vain koulutettujen pienyleisöjen etuoikeudeksi? Onko
journalismilta katoamassa sen laajoja yleisöjä yhteen kokoava
yhteiskunnallinen tehtävä?

Journalismin yhteiskunnallisen tehtävän pelastaminen? Kriisi on yhtä kuin journalismin kaupallistuminen, ja internet tappaa laatujournalismin ja vieraannuttaa nuoret laadusta?

Ettei vain tämän akateemisen seminaarin kysymyksenasettelu olisi hieman asenteellinen?

Jos vanhanaikainen journalismi, jossa valittu ammattilainen päättää, mikä totuus kerrotaan ja miten, vaihdetaan sataan vapaaehtoiseen amatööriin, joiden sata eri näkökulmaa joku itse valitsemani kokenut amatööri minulle ruotii ja tarjoilee, niin henkilökohtaisesti en kyllä nää tässä mitään yhteiskunnallista tuhoa.

Kaikkihan tietävät tällä viikolla kohua nostattaneen Audi-miehen?


Alla keskusteluni Annan päätoimittajan kanssa, joka siis käytiin ENNEN kuin juttu tuli Helsingn Sanomien kautta julkisuuteen tiistaina.

( Read more... )