![]() | Katselet käyttäjän Kirjaudu sisään Luo LiveJournal-tili Hanki lisätietoja | Tutki LJ:tä: Elämä Viihde Musiikki Kulttuuri Uutiset & politiikka Teknologia |
Viikonlopun Aamulehti kirjoitti mielenkiintoista asiaa ehdotetusta mediamaksusta, niin mielenkiintoista että olisin lukenut vielä syvällisemminkin. Mutta minkäs teen kun on paperilehti, ei tila riitä loputtomiin.
Aamulehdessä haastateltiin Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori Esko Linnakangasta, joka kertoi koko ehdotuksen olevan juridisesti hyvin huteralla pohjalla.
Vallan ja median jaon takia YLE:n toimintaa ei perinteisesti olla voitu maksaa verorahoista. Idea on aika simppeli; koira ei voi räksyttää sille kädelle joka ruokkii. Jos poliittiset päättäjät päättäisivät YLE:n rahoituksesta, ei YLE voisi enää hoitaa tiedotustehtäväänsä puolueettomasti. Ja Yleähän tarvitaan, että tiedonvälitys ei kuivettuisi sille tasolle kuin se mitä esimerkiksi Yhdysvalloissa on.
Uusi ongelma siis muodostuu siitä, että lain mukaan mediamaksua ei voitaisi periä kaikilta, vaan vain niitä, jotka Ylen palveluita käyttäisivät. Ei riitä, että ”melkein kaikki” käyttävät palvelua. Suomen lain mukaan maksuja ei voi asettaa suoritettaviksi ilman vastiketta, vain sen takia että minä määrään että sinä maksat.
Vero taas saa olla vastikkeetonta, eli minulta saa kantaa veroa katujen kunnostukseen vaikka en näitä katuja käyttäisikään. Ylen maksun pitäisi siis olla vero. Ja verolailta taas edellytetään suurta täsmällisyyttä. On oltava yksiselitteisen selvää, kuka on verovelvollinen ja kuka on se viranomainen, joka voi periä veron.
Jos vero pystytään sumplimaan niin, että Ylen demokratian sanelema tiedotusvastuu säilyy koskemattomana, kannatan sitä. En nääs usko, että verona maksu menisi läpi ruokatalouskohtaisesti kannettuna ilman, että se olisi sidottu vastaanottimeen. Eli joko niin, että kaikki maksavat, myös kaikki samassa taloudessa asuvat, tai niin, että televisiottomat eivät maksa. Tämä sopisi minulle varsin hyvin.
Menivät sitten tekemään sen mitä odotettiin, ja esittämään kaikkia kotitalouksia ja tietynkokoisia yrityksiä ja yhteisöjä koskevaa mediamaksua tv-luvan sijaan.
Ja nauku ja valitus siitä tietysti syntyi, kuinkas muuten. Mistä köyhät tuon rahan repivät? Miksi televisiottomienkin pitää maksaa?
Periaatteessa kannatan esitettyä mediamaksua, mutta tätä esitystä en kannata, kahdesta syystä. Ensinnäkin, mielestäni ehdotettu summa, 175€, on aivan liian suuri. Minä en ihan oikeasti omista televisiota, ja YLE:n internet-sivuja käytän satunnaisesti ainoastaan työpaikalla. Ehdotuksen mukaan maksaisin noin 14.5€ euroa kuussa. Kun vertaa summaa vaikka maksamiini työeläkemaksuihin, tai vuosittaiseen 60€ maksuun Loimaan Kassalle, niin isolla rahalla tässä YLEläisille palkkaa makselen. Noin suurta summaa todellakin kismittää maksaa tyhjästä.
Toisekseen... Miksi mediamaksua edelleen maksettaisiin per kotitalous? Tv-lupa on sidottu vastaanottimeen, ja on sinänsä mielekästä että saman katon alla olevasta televisioista ei tarvitse maksaa useampaa maksua. Mutta mediamaksu sen sijaan koske käyttäjää itseään. Miksi samassa talossa elävät kaksi käyttäjää selviävät yhdellä maksulla, kun minä yksin asuva maksan maksun samansuuruisena itse? jos mediamaksua perittäisiin jokaiselta, tulisi maksettavaakin paljon vähemmän yksin eläville. Tämä olisi mielestäni paljon reilumpi ratkaisu.
Pääsiäisen "mitä helvettiä??"-annoksen tarjosi Amazon.com. Amazon on ottanut käyttöön varoittamatta uuden käytännön; se on poistanut tiettyjen kirjojen myyntitilastot näkyvistä. Koska näistä myyntitilastoista kootaan best seller -listat ja niitä käytetään hakujen tietokantana, valitut kirjat poistuvat myös listoilta ja hauista. Syystä tahi toisesta aikuisten materiaalia homoseksuaalisuutta käsittelevää materiaalia ei haluta enää pistää näytille. Vaikka kirjat ovat siis edelleen myytävänä, niiden myynti laskee koska niitä ei enää löydä.
Todistettavasti sensuuria kokeiltiin jo tammikuussa kaikessa hiljaisuudessa. Tällöin silmään kustut "pienet" kirjailijat eivät onnistuneet herättämään mediahuomiota asiasta. Lopullinen lista otettiin käyttöön viikonloppuna, ja vielä pääsiäisviikonloppuna. Ehkä tarkoituksena oli valita juuri aika, jolloin asia herättäisi mahdollisimman vähän huomiota?
Yhtiön edustaja alunperin ilmoitti, että ‘adult’ material” is being excluded from appearing in “some searches and best seller lists” as a “consideration of our entire customer base.” Mitä Amazon oikein ajaa takaa? Amazon on kirjakauppana järkäle, mutta suhteellisen liberaali sellainen. Tuliko päätös ryhtyä poistamaan "riskaabelin" sisällön näkyvyyttä kirjakaupassa yhtiön sisä- vai ulkopuolelta? Minkälainen amerikkalainen "perhearvo"-organisaatio olisi tarpeeksi voimakas saadakseen Amazonin ylireagoimaan? (On tietysti olemassa myös mahdollisuus, että tapahtuma on Amazonia kohtaan tehty hyökkäys, mitä spekuloidaan täällä.) Jos heräte sensuuriin tuli yhtiön ulkopuolelta, sensuroidut kirjat antavat vinkkiä siitä, minkälainen organisaatio voisi olla kyseessä.
Mikä on nopein tapa saada kokoon lista "adult"-materiaalista, joka ei saa olla liian iso, ei saa olla liia pieni, ei saa vaikuttaa liikaa myyntiin tai herättää huomiota, ja joka tyydyttää sitä tahoa jonka vaatimuksiin on päätetty vastata? Käytetään listan kokoamiseen valmiita hakusanoja ja luokituksia, ja haetaan kirjojen nimillä. Koko erotiikkaosaston sensurointi ei kuitenkaan mätsää edellisten vaatimusten kanssa, joten jossain, jonkin tahon toimsesta, on päätetty sen sijaan sensuroida homo- ja lesboaiheiset kirjat "adult"-materiaalina, siis myös kirja "Heather Has Two Mommies" ja "Rainbow High"-nuortenkirjat, joilla ei ole mitään tekemistä aikuismateriaalin kanssa.
Homostripparin muistelmat sensuroidaan, heterostripparin muistelmia ei. Homopornotähden muistelmat sensuroidaan, heteropornotähden ei. Myös muita "pelottavia" aiheita on luokiteltu uudestaan: "The Ultimate Guide to Sex and Disability", ja
"The Sexual Politics of Disability" (= sosiologian oppikirja) luokiteltiin adultiksi. Lisäksi feministisiä sekä seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitettuja kirjoja on sensuroitu. (Sensuroitujen kirjan listausta täällä.)
Välillä sensurointi on ollut todella suoraviivaista. Esimerkiksi kirjat joiden nimessä esiintyy sana "lesbian", on sensuroitu. Toisaalta myös Foucaultin "History of Sexuality" on pistetty sensuuriin. Hakemalla löytyy aineksia myös salaliittoa varten: Esimerkiksi "Hello Cruel World: 101 Alternatives to Suicide for Teens, Freaks and Other Outlaws" on sensuroitu, mutta "A Parent's Guide to Preventing Homosexuality" pomppaa lähes ensimmäisenä esiin etsittäessä hakusanalla "homosexuality".
Tällä hetkellä näyttää siltä, että asian saama huomio on saanut Amazonin kääntämään kelkkansa tai ainakin kieltämään kaiken. Virallisesti Amazonin uusi Adult Material Policy onkin pelkkä "glitch", tekninen moka. Siis myyntilistaustietojen alasveto koskien tiettyä, selvästi ihmisvoimin kerättyä ryhmää kirjoja, jota kokeiltiin ensimmäisen kerran jo tammikuussa, ja jonka firman edustaja on kertonut olevan firman uusi politiikka, onkin nyt vain tekninen moka? Hei joku raja corporate bullshitilläkin on oltava.
EDIT: Näyttäisi siltä, että filtteröinnissä on suodatettu pois kaikki kirjat, joiden metadata-tiedoissa on sanat “gay”, ”lesbian”, ”transgender”, “erotic” tai “sex”. Tämän takia esimerkiksi Stephen Fryn kirja “Moab is my Washpot” löytyy UK-versiona, kovakantisena ja audiokirjana, mutta ei pokkarina. Ainoastaan pokkarin metatiedoissa on määrite "Gay & Lesbian".
Voi elämä. Kun ajattelee sitä määrää minkä olen tilannut tavaraa ulkomaisista postimyyntifirmoista ja eBaysta, niin ihme että tämä ei tullut aikaisemmin vastaan.
( Joskus jää paskaa käteen. Reklamaatio luottokunnalle )
Asiakaspalautuksen hinnaksi tuli kirjattuna lähetyksenä muuten yli 20 Euroa. Postissa kuulin että todennäköisesti myös Suomeen tulee jossain vaiheessa kansainvälinen systeemi, jossa asiakas itse maksaa palutuksensa postikulut jos haluaa vaihtaa virheettömän tuotteen. Omassa tapauksessani postikulut jäävät joka tapauksessa maksettavakseni vaikka nettikauppa teki mokan, sillä Luottokunta ei korvaa postimaksuja.
Hesari panee taas parastaan ennakkoluulojen vahvistamiseksi.
Hesari uutisoi, että Helsingin ääliöstä päätöksestä pakottaa rakennusyhtiöt rakentamaan asuntoja 75 neliön keskikoolla ollaan mahdollisesti luopumassa. Hieno homma. Mutta miten tämä uutinen onkaan kuvitettu? Uutisen yhteydessä on kuva eläkerouvasta todella räjähtäneen näköisessä, keittokomerottomassa yksiössä. Ja tämä yksiö on tietysti Kalliossa.
Tätäkö Hesari ajattelee Helsinkiläisen yksiöasumisen olevan? Vai paremminkin, tätäkö Hesari promotoi Kalliolaisasumisen olevan? Kun ajatelee Hesarin Kallion ja Sörnäisten alueen uutisointia, Hesarin mielestä Kallion koostuu neljästä asiasta:
1) Ruokajonosta
2) Thai"hieronta"laitoksista
3) Nisteistä, jotka joko yrittävät ryöstää sinut tai myydä sinulle varastetun sisäfileen
4) Eläkeläisistä räjähtäneen näköisissä yksiöissä.
Uskokaa tai älkää, on täällä muutakin. Kalliossa ja Sörnäisissä on kaikki palvelut lähellä. Missä muualla on vielä kohtuuhintaisia kämppiä, joissa saat samaan kortteliin ruokakaupan, apteekin ja Alkon sekä raitiovaunu- ja bussipysäkin viereen ja postin kivenheiton päähän? Suhteellisen turvallistakin siellä on. Enemmän minua pelottaisi pimeillä takalähiön kujilla.
Mutta jotensakkin ottaa päähän tuo Hesarin uutisointi. Onhan se aina kiinnostavampaa ja värikkäämpää uutisoida elämän reunapuolista, mutta tämän nimenomaisen jutun yhteydessä ei olut mitään syytä käyttää tätä köyhää eläkeläisrouvaa. Miksei Hesari valinnut nuorta aikuista, juuri sellaista, joka haluaisi tällaisen himoitun yksiön?
Uusi tulokas Suomen käyttäjien-luoma-sisältö-on-pop -rintamalla: Foody.fi. Sanoma Digitalin toteuttama palvelu kokoaa suomenkielisten reseptiblogien sisällön yhteen paikkaan. Onneksi materiaalin keräämiseen täytyy erikseen suostua, joten ihan blogiryöstöstä ei ole kyse.
Siispä pohtimaan: Haluatko antaa luomasi sisällön ilmaiseksi kolmannen tahon rahastettavaksi siitä hyvästä, että saat mainetta, kunniaa ja lukijoita? Vaikka Foody kiltisti kertoo sisältönsä alkuperäislähteen jokaisella reseptisivulla, se selvästi yrittää pitää käyttäjän vain omilla sivuillaan. Ja jos vakilukijasi päättävät seurata sisältöäsi Foodyn kautta, missaat mahdolliset tulot oman blogisi mainoksista.
Ja entäs käyttöehdot?
Kertokaa nyt joku, että mikä ihmeen idea tässä alueellistamisessa oikein on.
Poliisin tietohallintokeskus siirrettiin Rovaniemelle. Kaikki meni kuulemma muuten hyvin, paitsi että hiljaista tietoa ja asiantuntijuutta menetettiin kun perehtynyt väki ei suostunut muuttamaan mukana.
Valtakunnanvoudin virasto aijotaan perustaa Turkuun, puolustushallinnon rakennuslaitoksen keskusyksikkö aijotaan sijoittaa Haminaan sekä uutta Lääkealan keskusta ollaan perustamista Kuopioon, vaikka sitten henki lähtisi. Hyssälä kruunaa ylimielisen asenteensa itse siirrettäviä kohtaan toteamalla, että Lääkealan keskus ei kärsisi lainkaan vaikka ainutkaan nykyinen työntekijä ei muuttaisi mukana.
Myös uutta väylävirastoa ollaan lykkäämässä jonnekkiin periferiaan, siitäkin huolimatta että siirron kustannusten lasketaan nousevaan sataan miljoonaan euroon.
Mutta siis miksi? Pieni googlettaminen antaa vastaukseksi, että "Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaisesti valtion hallinnon työpaikkojen alueellistamista jatketaan aiempaa tasaisemmin maan eri osiin. Alueellistamisen tavoitteena on valtion tehtävien tuloksellinen hoitaminen ja työvoiman saannin turvaaminen valtion tehtäviin sekä maan tasapainoisen alueellisen kehityksen edistäminen ja työllisyyden tukeminen maan eri osissa."
Noin periaatteessa alueellistamisen pitäisi olla hyvä idea. Miksi valtion pitäisi perustaa kaikki työpaikkansa noin sadan neliökilometrin alueelle koko Suomessa, kun ei kerran ole pakko?
Mutta mutta. Ensinnäkin, valtion virastot eivät ole mitään omavaraisia entiteettejä, joita voisi siirrellä mine vain. Virastojen sidosryhmät näes eivät muuta Helsingistä yhtään mihinkään. Eikö viraston siirtäminen kauas asiakkaista ole asiakkaiden kiusaamista? Miksi kiusata asiakkaita vain siksi, että asiakas ei voi valita toista palveluntarjoajaa?
Toisekseen, minulle on jäänyt epäselväksi miksi Suomessa pitäisi olla kaikenlaisia työpaikkoja tarjolla joka puolella Suomea. Eikö se ole aika itsestään selvää, että erikoistuneiden työpaikkojen kuuluukin kerääntyä muutamaan paikkaan Suomessa? Erikoistuneet osaamisalueet vaativat erikoistuneita asiakkaita, jotka haluavat kaikki erikoispalvelunsa samalta alueelta. Kehityalueella on paljon työttömiä? No miksette muuta sitten muualle, jos kerran ei ole työtä tarjolla?
Hypoteettinen esimerkki: Ulkomainen sijoituspankki haluaa avata konttorin Suomeen. Potentiaaliset asiakkaat ovat Helsingissä, mutta Suomen pankki on Utsjoella, Rahoitustarkastus on Pielavedellä, tilintarkastustoimisto Mikkelissä ja It-tuki Yli-Iissä. Mihin yritys perustaa haarakonttorinsa? Veikkaampa, että ei minnekkään.
FaceBook tarvitsisi ehdottomasti pienen aplikaation, jolla voisi hienovaraisesti vinkata itselleen tulevaisuuta varten, että miksi minä tämän tyypin oikein frendasin. *Katsoo jotain tyyppejä ystävälistalla ja miettii, keitä hemmettejä ne oikein on*
EU-tuomioistuimen ennakkotapaus määrittää, että tulevaisuudessa verkkokaupan täytyy vastata asiakkaalleen tunnissa.
Rajut on vaatimukset. Miten tuo vertautuu siihen, että yritykseen otettaisiin yhteyttää kirjeitse tai sähköpostilla? Kyllä nekin aikansa ottavat. Toisaalta, verkkoyhteydenottoa ei pitäisi olla mahdollista tarjota puhelinavun sijaan niin, että verkkoavun ensisijainen tehtävä olisi työajan järkeistämiseen eli suomeksi siis asiakaspalvelijan ruuhkahuippujen tasaamiseen. Toista vaatimusta, että yritykseen täytyy olla mahdollista ottaa yhteyttä myös muutoin kuin nettilomakkeella, kannatan kyllä täysillä.
Itse olen lähiaikoina törmännyt useaan kertaan siihen, että asiakasvalitukseni verkkokaupan huonosta toimivuudesta otetaan ilolla vastaan ja henkilökohtaisena palveluna. Näin tuskin siksi, että he olisivat erityisesti satsanneet asiakastyytyväisyyteeni. Todennäköisempi syy on siinä, että verkkokaupat lanseeraavat itsensä markkinoille keskeneräisinä, ja antavat asiakkaidensa hoitaa käytettävyystestauksen.
Paljonko maksaisi tieto siitä, että MySpace-sivuston päälle rakennettu verkkokaupan ostoskori ei pysty siirtämään tietoa Paypaliin käytettäessä Safaria, mutta että firefox onnistuu kyllä? Jos käytettäisiin testikäyttäjiä, niin jonkin verran. Kun käytetään oikeita käyttäjiä, tieto on ilmaista. Riskiä peliä myyjältä, sanoisin.
EDIT: Eipä tarvitsekkaan reagoida tunnissa. No johan ihmettelinkin.
Vuoden ensimmäisiä lounasseteleitä hakiessani huomasin, että seteleiden halvin summa 7,20 Euroa poistuu ja toiseen päähän kalleimmaksi arvoksi tulee 9,20 Euroa.
Hetken voi ihmetellä, minkälaisia liikelounaita tuolla uudella kalliilla setelillä oikein maksetaan, mutta kauaa ei tarvitse miettiä; lounasravintolat nääs ratkaisevat ongelman puolestani nostamalla hintojaan. Näin kävi 2008, kun halvin seteli 6,80 poistui ja kelleimaksi tuli 8,70. Helsingin keskustan lounaspaikat nostivat hintojaan sopivasti samaan aikaan niin, että salaatit ja muut peruslounaat vaihtuivat 8,20 Eurosta 8,70 Euroon, ja todennäköisesti nyt 9,20 Euroon.
Ensinnäkin, mielestäni on arveluttavaa, että maksuväline määrää annoksen hinnan. Että tämä ei olisi laitonta, nostetaan hintoja tietenkin kategorisesti, ja kun kaikki lafkat nostavat hintojaan samaan aikaan, on turha nurista.
Toisekseen: En halua maksaa moisia summia työpaikkaruoastani, en siltikään että annostani tuotaan 25 prosentilla. 8,70 tai 9,20 salaatista? Joo ei. Yhä useammin säästän setelini ravintolailtoihin ja ostan lounaani lähikaupasta.
Kauppalehden etusivu näytti 2.1.2008 tältä. Etusivun Minä elän-teksti on nokitusta vuoden vaihteessa paperilehtensä lopettanutta Taloussanomia kohtaan, ja mainosidea voitti komean palkinnonkin, mutta se ei ole enää tärkeää.
Paljon mielenkiintoisemmaksi on noussut lehden etusivun uutinen: "Sijoittajat uskovat kurssinousun jatkuvan".
Tästä on siis alle vuosi. Tähän aikaan kaikki oli vielä hyvin, mitä nyt muutama norjalainen ja ruotsalainen b-luokan talouslehti uskalsi fiilistellä, että Islantilaisilla pankeilla ei ehkä menekkään ihan hyvin.
Sitten alkoi Yhdysvalloissa rysähdellä. Mutta eihän se Eurooppaa koske, eihän. Suomessa seurattiin sen sijaan vierestä, kun Islannissa rytisi. Sitten rytinä tuli Eurooppaan, mutta joo, se menee Suomen yli, joohan. Joo, ei mennyt. Tämän päivän Kauppalehti kertoo, että Valtiovarainministeriö ei uskalla enää antaa oikein mitään ennustetta talousnäkymistä.
Suomessa ei tajuta tilannetta edelleenkään. Mielestäni se johtuu siitä, että 90-luvun lama on mielissämme pelkistynyt pankkitukiin. Nyt Suomalaiset pankit ovat ainakin vielä tällä hetkellä sitä mieltä että tukea ei haluta eikä tarvita, ja niin kauan kun pankit selviävät itsekseen ei lamakaan ole paha...
Mutta miten on mahdollista, että 2.1.2008 kaiken luultiin vielä olevan hyvin? Eikö kukaan osaa ennustaa? Tai jos osaa, miksi kukaan ei halua kuunnella huonoja uutisia? Ehkä olisi vain parasta unohtaa hienot talousennusteet ja noudattaa ikivanhaa "seitsemän lilhavan vuoden jälkeen tulee seitsemän laihaa vuotta"-ohjetta. Eipähän sitten tarvitsisi ihmetellä.
Halusin osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa fanittamalleni henkilölle varta vasten suunnitellun nimikkokitaran.
Mutta kas, kävi niinkuin näissä kilpailuissa yleensä; kilpailusäännöistä löytyi oheinen lause: Contest is open to only to legal residents of the United States and its territories.
Tällä kertaa asia kuitenkin esitettiin aivan eri tavalla kuin mitä yleensä, ja ulkomaan asukkia varten oli tarjolla oheinen selitys:
Tulin vasta nyt vilkaisseeksi joulun työpäiviä. Homma näyttää ihan reikäjuustolta, ainakin tällaisen yksivuorotyöläisen silmin:
( Eli näin )
Ei ihme, että työpaikalla moni tiristää lomapäiviä ja ylityötunteja ja askartelee itselleen täysiä vapaaviikkoja. Toimistolla sitten noin kuvainnollisesti nahistellaan siitä, kuka tulee toimistolle vastaamaan puhelimeen sillä aikaa kun muut on Teneriffalla. Itse en lomaa pidä mutta aijon kyllä tutustua etätyön ihmeelliseen maailmaan.
Poptähdet Pete Wentz ja Ashlee Simpson saivat vihdoinkin mukulansa. Nimeksi tuli Bronx Mowgli Wentz.
...
Hahaha! Nimesivät lapsen sitten tekokaupungin ja Disney-hahmon mukaan. Ja nimikirjaimet ovet BMW. No just.
Ja sanoivat, että eivät antaisi lapselleen "julkkisnimeä"... No ehkä tuo on parempi kuin "Pear Social Studies Wentz", jota Pete vitsinä ehdotti lapselle.
Olenko koskaan kertonut, kuinka hyvä idea on että Suomessa lapselle ei tarvitse antaa nimeä vielä synnytyslaitoksella? Yhdysvalloissahan nimi pitää laittaa suoraan syntymätodistukseen, paperilappuun, joka on edelleen ihmisen tärkein dokumentti.
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | |
| 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 |
| 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 |
| 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 |
| 28 | 29 | 30 |