Britanniassa kerrotaan eläkeläisten käyttävän vanhoja kirjoja asuntojensa lämmittämiseen.

Tämä uutinen ottaa sielusta monella tapaa. Ensinnäkin, Britanniassa kuolee tänäkin vuonna useita vanhuksia kylmyyteen, vaikka lämmitetyn asuinsijan luulisi olevan perusoikeus. Toisekseen, augh! Ei kirjoja saa polttaa!

Firman porukkaa kävi eilen kuuntelemassa Wanhassa Satamassa Markkinointiviestinnän viikon antia. Siinä missä eräät esitykset olivat hyviä (esimerkiksi Googlen Petri Kokon salin täyteen vetänyt esitys), jotkut taas olivat sieltä toisesta päästä. Miten olisi puhuja, joka esiteltiin "neljän lapsen isänä, josta näkee että on silti ollut aikaa pitää itsensä kunnossa"? Joka pokkana selitää, että asikassuhteen ydin on poistaa termistä se "asiakas" ja hoidella "suhdetta" kuin mitä tahansa ihmissudetta? Joka käyttää esityksestään 10 minuuttia haukkuakseen työpaikkansa työterveydenhuoltoa?

Esityssaliin sumppuun jääneet kuuntelijat pelastivat mielenterveytensä ja pokkansa surffaamalla kännyköillään netissä. Ja tämän jutun pointti? Puhuja edusti Trainer's Housea. Joskus sitä näemmä jää akanoita käteen Sarasvuollakin.

Mikä ihmeen SuomiTV?

Näyttäisi olevan perhe- ja mummokanava. Fiksu profilointi, mies- ja naiskanavat kun porskuttavat jo.

Toimivan yritysblogin perustaminen on haastavaa, mutta vielä haastavampaa on yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi tarkoitetun blogin perustaminen. Huvikseni vertailen alla, ottamatta kantaa blogien varsinaiseen tarkoitukseen, miten samanlaisilla ja erilaisilla tavoilla yhteiskunnallliseksi vaikuttajiksi tarkoitetut blogit on toteutettu.

Mitä vertailaan:
Ilmastopuntari, avattu 5.10.2009
Ydinreaktioita, avattu 5.10.2009

Kenen alla sivut ovat:
Ilmastopuntari on Tekniikka & Talous -lehden alla.

Ydinreaktioita-blogia varten on hankittu oma domain. Erittäin hieno nimi blogille, kummalista että nimi keksittiin ja otettiin käyttöön vasta nyt. Ehkä nimi on täytynyt erikseen hankkia joltain onnekkaalta pöytälaatikkofirmalta?

Mitä asiaa ajetaan:
Ilmastopuntarin takana on yleishyödyllinen ilmastokampanja Ilmastotalkoot, käytännössä nollabudjetilla ja hyvällä tahdolla pyörivä organisaatio, jonka tarkoituksena on organisoida pro bono -työtä ilmaston hyväksi. Mitään tiettyä ratkaisuvaihtoehtoa ilmastonmuutoksen ongelmiin ei tarjota. Blogi ajaa toki myös blogia isännöivän Talentumin Tekniikka & Talous -lehden asiaa houkuttelemalla lisää lukijoita ja selkeyttämällä lehden linjaa ilmastoasioissa.

Ydinreaktioita-blogin takana on Energiateollisuus ry, tarkoituksenaan ”aktivoida keskustelua, tuoda uusia näkökulmia ja käydä aitoa keskustelua ydinvoimasta”, eli siis hoitaa yhteiskuntasuhteita osallistumalla keskusteluun. Eli siis lobata ydinvoimaa. Tässä asiassa ei kuitenkaan yritetä huijata lukijaa, vaan asia on avoimesti esillä.

Ketkä kirjoittavat:
Ilmastopuntarissa kaikki kirjoittajat on vierailevia. Tällä hetkellä blogissa ovat vieraileet muu muassa ympäristö- ja yhteiskuntavastuujohtaja Kirsi Sormunen Nokiasta, toimitusjohtaja Juha Rantanen Outokummusta, Moventas, Finnair, Ympäristöministeriö, Teknillinen korkeakoulu… Kova on tarjonta.

Ydinreaktioissa taas Anna-Maria Länsimies, Energiateollisuus ry:n oma asiantuntija, on yleisin kirjoittaja. Lisäksi edustettuina tähän mennessä ovat Fennovoima ja TVO. Työ- ja elinkeinoministeriöstä on saatu Jorma Aurela, joka on… Yli-insinööri. Okei.

Ilmestymistiheys:
Ilmastopuntarin julkaisutiheys on kolme kertaa viikossa. Tällä vauhdilla luulisi ”kovien nimien” jo Suomesta loppuvan kesken, mutta Ilmastopuntari onkin kampanja-blogi ja se jatkuu vain joulukuuhun, Kööpenhaminan ilmastokokoukseen asti.

Ydinreaktioiden kunnianhimoisena tavoitteena on ilmestyä joka-, tai joka toinen päivä. Tässä vakkarikirjoittaja varmasti auttaa suuresti. Toivottavasti Anna-Maria Länsimies saa kirjoitella työaikanaan, sen verran kovaa hommaa blogi-kirjoitusten duunaaminen on. Ellei sitten satu rakastamaan aihetta ja kirjoittamaan ihan sielunsa palosta.

Tarjonta sosiaalisen median materiaaliksi:
Ilmastopuntarissa on napit Google ja Widesets-palveluihin, mutta ei esimerkiksi Delicious-palveluun tai Facebookiin. Palvelun voi tilata RSS-syötteenä tai Twitteriin. Ylimääräisiä tingelitangeleita ei ole, mutta tiiserinä esitellään seuraavia kirjoittajia. Linkkejä muualle nettiin on tarjolla vähänlaisesti.

Ydinreaktioita tarjoaa mahdollisuuden tilata kirjoitukset suoraan sähköpostiin tai Twitterillä. Sosiaalisen median tagi-palevelut ovat lähes kaikki tarjolla. Sivulla on hauskoja lisähippeleitä kuten muuttuva ydinkysymys-gallup sekä hyvä tietää-tietoisku. Lisäksi linkkejä on runsaasti sekä ydinvoimaa puoltaviin että vastustaviin toimijoihin.

Ulkonäkö:
Ilmastopuntari on karu ja mainoksilla kuorrutettu, mutta myös vakavasti otettavaan aiheeseen tarpeeksi arvokas. Yleisfiilis on neutraali ja uskottava, mutta myös tylsä. Tämä blogi ei hupisurffaajaa paljoa houkuttele, mutta nähtävästi luottaa enemmän kirjoituksiin ja kirjoittajiin näkyvyyden hankkimisessa.

Ydinreaktioita on vihreä, auringonkeltainen ja kaikenpuolin kutsuva hauskoine taustagrafiikoineen ja pyöreine muotoineen. Blogi on niin kutsuva karamelli että se haiskahtaa jo viherpesulta.

Sisältö:
Tämä onkin suomalaisessa blogaamisessa vielä ongelma: Miten saada mukaan myös sellaisia lukijoita, jotka eivät ole asiasta valmiiksi aktiivisesti kiinnostuneita? Ollakko viihteellinen vai puhtaasti asialinjalla? Ydinreaktioilla on se vahvuus, että heillä on lupa olla vahvasti jotain mieltä. Ilmastopuntarin kirjoittajien taas täytyy taiteilla edustamansa instituution politiikan puitteissa, eivätkä yhtiöt saa esittää liian voimakkaita poliittisia mielipiteitä.

No kumpi blogi on sitten parempi? Ainakin Googlefightissa Ilmastopuntari näyttäisi pesevän Ydinreaktioita-blogin yksi-Nolla. Olisi mielenkiintoista analysoida jälkikäteen, paljonko blogit onnistuivat saamaan aikaan keskustelua sekä kääntämään ja vahvistamaan mielipiteitä valitsemissaan aiheissa.


Tämän blogin kirjoittajan työnantaja on mukana toteuttamassa Ilmastopuntaria.

Hesari on lähtenyt hyvälle asialle ja lupaa seurata talven verran viiden laihduttajan ryhmää. Kunnoitan hommaan ryhtyneen poppoon siviilirohkeutta ja samalla esitän toiveen, että Hesari palaisi asiaan myös kahden vuoden kuluttua. Tämä siksi että todennäköisyys sille että laihdutettu paino todella pysyisi poissa on lähes olemattoman pieni. Mutta onnea yritykseen! Toivottavasti juttusarja saa yleisön ymmärtämään että lihavuus ei johdu vain väärästä informaatiosta ja puuttuvasta mielen lujuudesta.

Artikkelin lisäjutut ovatkin sitten sitä tavallista puuppaa pienistä päätöksistä, piilosokerista ja elintapojen pysyvästä muutoksesta.

Jos NYT-liite haluaa koskaan tehdä aiheesta jutun nimeltä "On se helvetti vaikeaa" niin voin lupautua haastateltavaksi.

Väestöliitosta on ainakin minulla ollut aikaisemmin hyvin kankea kuva. Liitto auttaa saattaamaan Suomeen uusia sotilaita jos olet hetero, naimisissa, normaali-ikäinen ja normaalipainoinen ja muutenkin normityyppi. Mutta nähtävästi asennetta täytyy muuttaa jos mukuloita mielii lisää maailmaan. Heli Vaaranen Väestöliitosta kirjoitti minulle:

Nyt eletään sinkkujen vuosisataa ja järjestys - "ensin mies, sitten vauva " ei toimi kaikille. Väestöliitto tukee kaikkia äideiksi haluavia. Ei ole olemassa normijärjestystä, vaan jokaisen naisen oma tahto ja valinta. Rakkaus seuraa omaa tahtiaan, joskus vauvanhankinta omaansa. Elämä kannattaa amerikkalaistutkimuksen (mm. Sylvia Ann Hewlett) mukaan ottaa hyvin proaktiivisesti, jotta elämältä saisi haluamansa.

Kuulostaa ehkä hieman liiankin hyvältä ollakseen totta, jos ajattelee että sperman ja munasolujen lahjoittajat käytännöllisesti ottaen katosivat uuden, henkilötietojen säilyttämiseen pakottavan lainsäädännön takia ja että luovuttajalla on oikeus määrätä lahjoitustaan käytttäväksi vain kahden vanhemman heteroperheille. Mutta erittäin hienoa jos asenteita tarkistetaan oikeaan suuntaan eikä tiettyjä perhemalleja enää arvosteta muiden yli.

Mutta tässä hieman erilainen menovinkki: Väestöliitolla on ensi lauantaina 26.9. avoimien ovien päivä. (Väestöliitto, Kalevankatu 16, Helsinki) Luentojen aiheet näyttävät kattavan parisuheet nuoruudesta lapsiperheiden arkeen ja aikuisintohimon säilyttämiseen. Eikä mikään tietysti estä menemästä kysymään aidolta asiantuntijalta että "täältäkö niitä lapsia nyt sitten saa? Saisinko yhden, kiitos."

Sähköpostikeskusteluni julkisuus ennen juristikirjettä:

Emma London

Sähköpostikeskusteluni julkisuus juristikirjeen jälkeen:

Qaiku
Ihmiskunta.org
Mari Koo
Ihan kiva elämä
Helsingin Sanomat
flickr
Digitalikko
Domino
Fifi
s1t.net
Vaiheinen
Ihmiskunta.org II
Emmekö me ymmärrä
Äijäruokaa
Paperihesari 11.9.2009
Valtiotorni
Turre Legal

Lisäksi tämä Google Fight on ollut aika suosittu...

Jos tulee muita vastaan niin heittäkää kommenttia. Odottelen maanantaihin että josko kuuluu jotain, sen jälkeen kirjoittelen lisää.

Alla Markku Varhelalle lähettämäni kirje vastauksena hänen kirjeeseensä minulle, koskien tätä blogimerkintää:

Hyvä Markku Varhela,

Viitaten 9.syyskuuta päivättyyn viestiinne.

Blogissani julkaistu Emma Koivulan viesti oli vastaus minun viestiini hänelle. Se oli Anna-lehden päätoimittajan työssään viestinnän ammattilaiselle (teidän sanojanne lainatakseni) kirjoittama vastine, joka ei käsitellyt hänen tai kenenkään muun henkilön yksityisyyden piiriin luettavia asioita. Siten Emma Koivulan viesti ei ole yksityistä viestintää eikä sen julkaiseminen riko millään tavalla viestinnän luottamuksellisuutta. Emma Koivulan viesti sinänsä on päätoimittajan yleisluonteinen vastaus lukijalle, joka lyhyydessään ja geneerisyydessään tuskin ylittäisi teoskynnystä ja jää siten vaille tekijänoikeussuojaa. Emma Koivulalle ei ole myöskään voinut aiheutua asiasta vahinkoa. Päinvastoin hän on itse julkisuudessa todennut, että Anna-lehden saama myös negatiivinen huomio on ollut lehdelle vain ilmaista mainosta.

Mikäli Emma Koivula lähestyisi minua tässä asiassa yksityishenkilönä, voisin hänen pyyntöään harkita. Sen sijaan oudoksun Koivulan ja Yhtyneiden Kuvalehtien tapaa kommunikoida juristin välityksellä näinkin yksinkertaisessa asiassa.

Ystävällisin terveisin,

Emma London

Sain asianajotoimisto Juridialta Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n ja Anna-lehden päätoimittaja Emma Koivulan puolesta lähetetyn kirjeen, jossa minua mitä kohteliaimmin pyydetään poistamaan julkaisemani sähköpostikirjeenvaihto Emma Koivulan kanssa. (Mikä oli lehden päätoimittajalle lähetettyä normaalia lukijapalautetta koskien, tietysti, Audi-miestä) Nyt minulla on pari päivää aikaa neuvotella oman juristini kanssa että mitä päädyn tekemään asian suhteen.

Voi hyvä elämä...

EDIT: Alla saamani kirjeen teksti. Pyydän huomioimaan, että vaikka tämä blogi on yksityinen, kirje lähetettiin minun työsähköpostiini. Asianajaja Markku Varhela lähetti asianajajan ominaisuudessa kirjeen minulle viestintäalan ammattilaisena. Kirjeenvaihto on ammatillista, ei sisällä yksityistä tiedonvälitystä eikä kuulu yksityisyyden suojan piiriin.

( kirje asianajotoimisto Juridialta 9.9.2009 )

Reagointia seuraa myöhemmin, mutta sanottakoon nyt tässä että jos Emma Koivula olisi lähettänyt minulle sähköpostia ja kohteliaasti pyytänyt viestin poistamista, olisin sen poistanut ilman muuta. Mutta kun ensimmäinen yhteydenotto tulee juristilta niin ensimmäinen reaktio on soittaa omalle vastaavalle.

P.S. MTV3: Anna-lehdessä ollaan kohusta yllättyneitä - mutta positiivisella tavalla. Lehden päätoimittaja Emma Koivula lähes hykertelee artikkelin herättämästä voimakkaasta keskustelusta.

Nähtävästi ihan kaikki ei nyt sitten hykerryttänytkään, kun pitää juristikirjeitä lähetellä.

Sain kutsun seminaariin nimeltä Kriisin vaikutus journalismiin.

Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta. Paitsi että sitten luin seminaarin alaotsikon ja esittelyn:

Kriisin vaikutus journalismiin – voidaanko journalismin
yhteiskunnallinen tehtävä pelastaa?

Journalismin kriisiä on käsitelty monilla foorumeilla. Huoli
journalismista on laajasti jaettu, vaikka kriisin luonteesta on
erilaisia käsityksiä. Joillekin kyse on median kaupallistumisesta ja
viihteellistymisestä, mikä syö perinteistä laatujournalismia. Toisille
uhkana ovat Internet ja verkkomaailma, jotka vieraannuttavat nuoria
vakavasta journalismista.

Yhteistä keskustelulle on huoli journalismin tulevaisuudesta. Onko se
marginalisoitumassa vain koulutettujen pienyleisöjen etuoikeudeksi? Onko
journalismilta katoamassa sen laajoja yleisöjä yhteen kokoava
yhteiskunnallinen tehtävä?

Journalismin yhteiskunnallisen tehtävän pelastaminen? Kriisi on yhtä kuin journalismin kaupallistuminen, ja internet tappaa laatujournalismin ja vieraannuttaa nuoret laadusta?

Ettei vain tämän akateemisen seminaarin kysymyksenasettelu olisi hieman asenteellinen?

Jos vanhanaikainen journalismi, jossa valittu ammattilainen päättää, mikä totuus kerrotaan ja miten, vaihdetaan sataan vapaaehtoiseen amatööriin, joiden sata eri näkökulmaa joku itse valitsemani kokenut amatööri minulle ruotii ja tarjoilee, niin henkilökohtaisesti en kyllä nää tässä mitään yhteiskunnallista tuhoa.

Kaikkihan tietävät tällä viikolla kohua nostattaneen Audi-miehen?


Alla keskusteluni Annan päätoimittajan kanssa, joka siis käytiin ENNEN kuin juttu tuli Helsingn Sanomien kautta julkisuuteen tiistaina.

( Read more... )

YLE 4.6.2009:

Uusi kaivoslaki antaa kunnille oikeuden kieltää uraanin etsinnän.

YLE 4.6.2009:

Uudessa laissa uraanin kaivos- ja rikastustoimintaan vaadittaisiin kuntien suostumus. Lupaa ei siis kuitenkaan vaadittaisi uraanietsintään.


...okei?

Viikonlopun Aamulehti kirjoitti mielenkiintoista asiaa ehdotetusta mediamaksusta, niin mielenkiintoista että olisin lukenut vielä syvällisemminkin. Mutta minkäs teen kun on paperilehti, ei tila riitä loputtomiin.

Aamulehdessä haastateltiin Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori Esko Linnakangasta, joka kertoi koko ehdotuksen olevan juridisesti hyvin huteralla pohjalla.

Vallan ja median jaon takia YLE:n toimintaa ei perinteisesti olla voitu maksaa verorahoista. Idea on aika simppeli; koira ei voi räksyttää sille kädelle joka ruokkii. Jos poliittiset päättäjät päättäisivät YLE:n rahoituksesta, ei YLE voisi enää hoitaa tiedotustehtäväänsä puolueettomasti. Ja Yleähän tarvitaan, että tiedonvälitys ei kuivettuisi sille tasolle kuin se mitä esimerkiksi Yhdysvalloissa on.

Uusi ongelma siis muodostuu siitä, että lain mukaan mediamaksua ei voitaisi periä kaikilta, vaan vain niitä, jotka Ylen palveluita käyttäisivät. Ei riitä, että ”melkein kaikki” käyttävät palvelua. Suomen lain mukaan maksuja ei voi asettaa suoritettaviksi ilman vastiketta, vain sen takia että minä määrään että sinä maksat.

Vero taas saa olla vastikkeetonta, eli minulta saa kantaa veroa katujen kunnostukseen vaikka en näitä katuja käyttäisikään. Ylen maksun pitäisi siis olla vero. Ja verolailta taas edellytetään suurta täsmällisyyttä. On oltava yksiselitteisen selvää, kuka on verovelvollinen ja kuka on se viranomainen, joka voi periä veron.

Jos vero pystytään sumplimaan niin, että Ylen demokratian sanelema tiedotusvastuu säilyy koskemattomana, kannatan sitä. En nääs usko, että verona maksu menisi läpi ruokatalouskohtaisesti kannettuna ilman, että se olisi sidottu vastaanottimeen. Eli joko niin, että kaikki maksavat, myös kaikki samassa taloudessa asuvat, tai niin, että televisiottomat eivät maksa. Tämä sopisi minulle varsin hyvin.

Menivät sitten tekemään sen mitä odotettiin, ja esittämään kaikkia kotitalouksia ja tietynkokoisia yrityksiä ja yhteisöjä koskevaa mediamaksua tv-luvan sijaan.

Ja nauku ja valitus siitä tietysti syntyi, kuinkas muuten. Mistä köyhät tuon rahan repivät? Miksi televisiottomienkin pitää maksaa?

Periaatteessa kannatan esitettyä mediamaksua, mutta tätä esitystä en kannata, kahdesta syystä. Ensinnäkin, mielestäni ehdotettu summa, 175€, on aivan liian suuri. Minä en ihan oikeasti omista televisiota, ja YLE:n internet-sivuja käytän satunnaisesti ainoastaan työpaikalla. Ehdotuksen mukaan maksaisin noin 14.5€ euroa kuussa. Kun vertaa summaa vaikka maksamiini työeläkemaksuihin, tai vuosittaiseen 60€ maksuun Loimaan Kassalle, niin isolla rahalla tässä YLEläisille palkkaa makselen. Noin suurta summaa todellakin kismittää maksaa tyhjästä.

Toisekseen... Miksi mediamaksua edelleen maksettaisiin per kotitalous? Tv-lupa on sidottu vastaanottimeen, ja on sinänsä mielekästä että saman katon alla olevasta televisioista ei tarvitse maksaa useampaa maksua. Mutta mediamaksu sen sijaan koske käyttäjää itseään. Miksi samassa talossa elävät kaksi käyttäjää selviävät yhdellä maksulla, kun minä yksin asuva maksan maksun samansuuruisena itse? jos mediamaksua perittäisiin jokaiselta, tulisi maksettavaakin paljon vähemmän yksin eläville. Tämä olisi mielestäni paljon reilumpi ratkaisu.

Pääsiäisen "mitä helvettiä??"-annoksen tarjosi Amazon.com. Amazon on ottanut käyttöön varoittamatta uuden käytännön; se on poistanut tiettyjen kirjojen myyntitilastot näkyvistä. Koska näistä myyntitilastoista kootaan best seller -listat ja niitä käytetään hakujen tietokantana, valitut kirjat poistuvat myös listoilta ja hauista. Syystä tahi toisesta aikuisten materiaalia homoseksuaalisuutta käsittelevää materiaalia ei haluta enää pistää näytille. Vaikka kirjat ovat siis edelleen myytävänä, niiden myynti laskee koska niitä ei enää löydä.

Todistettavasti sensuuria kokeiltiin jo tammikuussa kaikessa hiljaisuudessa. Tällöin silmään kustut "pienet" kirjailijat eivät onnistuneet herättämään mediahuomiota asiasta. Lopullinen lista otettiin käyttöön viikonloppuna, ja vielä pääsiäisviikonloppuna. Ehkä tarkoituksena oli valita juuri aika, jolloin asia herättäisi mahdollisimman vähän huomiota?

Yhtiön edustaja alunperin ilmoitti, että ‘adult’ material” is being excluded from appearing in “some searches and best seller lists” as a “consideration of our entire customer base.” Mitä Amazon oikein ajaa takaa? Amazon on kirjakauppana järkäle, mutta suhteellisen liberaali sellainen. Tuliko päätös ryhtyä poistamaan "riskaabelin" sisällön näkyvyyttä kirjakaupassa yhtiön sisä- vai ulkopuolelta? Minkälainen amerikkalainen "perhearvo"-organisaatio olisi tarpeeksi voimakas saadakseen Amazonin ylireagoimaan? (On tietysti olemassa myös mahdollisuus, että tapahtuma on Amazonia kohtaan tehty hyökkäys, mitä spekuloidaan täällä.) Jos heräte sensuuriin tuli yhtiön ulkopuolelta, sensuroidut kirjat antavat vinkkiä siitä, minkälainen organisaatio voisi olla kyseessä.

Mikä on nopein tapa saada kokoon lista "adult"-materiaalista, joka ei saa olla liian iso, ei saa olla liia pieni, ei saa vaikuttaa liikaa myyntiin tai herättää huomiota, ja joka tyydyttää sitä tahoa jonka vaatimuksiin on päätetty vastata? Käytetään listan kokoamiseen valmiita hakusanoja ja luokituksia, ja haetaan kirjojen nimillä. Koko erotiikkaosaston sensurointi ei kuitenkaan mätsää edellisten vaatimusten kanssa, joten jossain, jonkin tahon toimsesta, on päätetty sen sijaan sensuroida homo- ja lesboaiheiset kirjat "adult"-materiaalina, siis myös kirja "Heather Has Two Mommies" ja "Rainbow High"-nuortenkirjat, joilla ei ole mitään tekemistä aikuismateriaalin kanssa.

Homostripparin muistelmat sensuroidaan, heterostripparin muistelmia ei. Homopornotähden muistelmat sensuroidaan, heteropornotähden ei. Myös muita "pelottavia" aiheita on luokiteltu uudestaan: "The Ultimate Guide to Sex and Disability", ja 
"The Sexual Politics of Disability" (= sosiologian oppikirja) luokiteltiin adultiksi. Lisäksi feministisiä sekä seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitettuja kirjoja on sensuroitu. (Sensuroitujen kirjan listausta täällä.)

Välillä sensurointi on ollut todella suoraviivaista. Esimerkiksi kirjat joiden nimessä esiintyy sana "lesbian", on sensuroitu. Toisaalta myös Foucaultin "History of Sexuality" on pistetty sensuuriin. Hakemalla löytyy aineksia myös salaliittoa varten: Esimerkiksi "Hello Cruel World: 101 Alternatives to Suicide for Teens, Freaks and Other Outlaws" on sensuroitu, mutta "A Parent's Guide to Preventing Homosexuality" pomppaa lähes ensimmäisenä esiin etsittäessä hakusanalla "homosexuality".

Tällä hetkellä näyttää siltä, että asian saama huomio on saanut Amazonin kääntämään kelkkansa tai ainakin kieltämään kaiken. Virallisesti Amazonin uusi Adult Material Policy onkin pelkkä "glitch", tekninen moka. Siis myyntilistaustietojen alasveto koskien tiettyä, selvästi ihmisvoimin kerättyä ryhmää kirjoja, jota kokeiltiin ensimmäisen kerran jo tammikuussa, ja jonka firman edustaja on kertonut olevan firman uusi politiikka, onkin nyt vain tekninen moka? Hei joku raja corporate bullshitilläkin on oltava.

EDIT: Näyttäisi siltä, että filtteröinnissä on suodatettu pois kaikki kirjat, joiden metadata-tiedoissa on sanat “gay”, ”lesbian”, ”transgender”, “erotic” tai “sex”. Tämän takia esimerkiksi Stephen Fryn kirja “Moab is my Washpot” löytyy UK-versiona, kovakantisena ja audiokirjana, mutta ei pokkarina. Ainoastaan pokkarin metatiedoissa on määrite "Gay & Lesbian".